Fysiikan laitos

Opettajankoulutus


Opettajien pää/sivuainefysiikan laboratoriokurssit I ja II

Kurssin suoritus

Kukin työryhmä suunnittelee ja toteuttaa annetun jäsentelyn avulla empiirisesti perusteltuun fysiikan opetukseen soveltuvia aihekokonaisuuksia.

Laboratoriokurssi I:llä tehdään kaksi aihekokonaisuutta. Aihekokonaisuus 1.1 (dynamiikan peruskäsitteet) on pakollinen. Toisen aihekokonaisuuden voi valita vapaasti kokonaisuuksista 1.2–1.8.

Laboratoriokurssi II:lla tehdään kolme aihekokonaisuutta. Aihekokonaisuus 2.4 (sähkövirta ja jännite) on pakollinen. Kaksi muuta voi valita vapaasti aihekokonaisuuksista 2.1.–2.3 ja 2.5–2.10.

Kurssin suoritukseen kuuluu riittävä luentoaktiivisuus (vähintään 50% interaktiivisista luennoista läsnä). Luennoille osallistumisen voi korvata katsomalla luentovideoita ja vastaamalla niistä laadittuihin kontrollikysymyksiin. Pääsääntöisesti kaksi aihekokonaisuuuden videota vastaa yhtä luentoläsnäoloa. Luentoaktiivisuuden voi korvata myös erikseen sovittavasta aiheesta laaditulla kirjallisella esseellä tai posterilla. Kurssiin kuuluu myös lopussa tehtävä itsearviointi.

Aihekokonaisuuden suoritus: tiivistelmä

  • Laadi aihekokonaisuudesta suunnitteluohjeen mukainen suunnitelma.

  • Laadi aihekokonaisuudesta käsitekartta CmapTools-ohjelmalla.

  • Lähetä suunnitelma ja käsitekartta (cmap-tiedostona) sähköpostitse ohjaajalle.

  • Lue palaute huolellisesti.

  • Tee kokeet, kirjaa havainnot, tulokset ja työn eteneminen.

  • Laadi raportti niin että siitä käy ilmi käsitteenmuodostuksen eteneminen. Raportin pitää vakuuttaa ohjaaja siitä että olet todella tehnyt raportissa kuvatut kokeet. Muista myös työprosessin kuvaus.

  • Muokkaa käsitekarttaa palautteen mukaan.

  • Lähetä raportti ja käsitekartta ohjaajalle.

Kokeiden suunnittelu ja toteutus

Suunnittelun lähtökohdaksi otetaan kokonaisuuden käsitteelliset tavoitteet sellaisina kuin ne on esitelty kunkin kokonaisuuden ohjeissa. Tarkoitus on rakentaa kokonaisuus, joka etenee hahmottavan lähestymistavan periaatteiden mukaisesti havaintoja ja kokeita hyväksi käyttämällä kohti käsitteellisiä tavoitteita.

Toteutuksessa voidaan luonnollisesti käyttää hyväksi kurssilla käsiteltyjä kokeita. Täydentäviä ja uusia kokeita voi löytää oppikirjoista, demonstraatio-ohjekirjoista, laitevalmistajien ohjekirjoista, fysiikan didaktiikan kirjoista ja lehdistä, sekä netistä mm. oppilaitosten demonstraatiosivuilta. Kuitenkin on tärkeää myös itse suunnitella kokonaisuuteen soveltuvia kokeita saatavissa olevalla välineistöllä.

Kokeen merkitys

Kokeita suunniteltaessa on tärkeää miettiä, mitä opetustarkoitusta kyseinen koe palvelee. Kokonaisuutta suunniteltaessa sille on annettava tätä tarkoitusta vastaava merkitys, jonka pitää näkyä myös kokeen toteutustavassa. Erityisesti, kun tarkoituksena on hahmottaa kokeen avulla uuden käsitteen merkitystä, kokeen suorituksen ja sen tulosten käsittelyn lähtökohdaksi ei saa ottaa käsitteen valmista teoreettista merkitystä sellaisena kuin se ilmenee opettajan tuntemissa teoreettisissa käsittelyissä.

Kokeen merkitys kiinnittää sen hahmottavan lähestymistavan mukaiseen etenemiseen, ks. K. ja R. Kurki-Suonio: Fysiikan merkitykset ja rakenteet, Limes ry. 1995, erityisesti luvut 3.2. ja 3.3. sekä Galilei 1. Opettajan opas, WEILIN+GÖÖS/WSOY, 1994, luku 3. Tähän kuuluu

  • perushahmottava, ilmiöalueen olioita, ilmiöitä ja ominaisuuksia tunnistava ja luokitteleva empiria,

  • esikvantifioiva ja mallintava empiria, joka liittää ominaisuuksiin komparatiivisia hahmoja ja luo niiden kautta mielikuvia vaikutuksista ja syy­yhteyksistä sekä

  • kvantifioiva ja strukturoiva empiria, joka luo ominaisuuksista suureita, ilmiöistä lakeja ja mentaalimalleista kausaalisuhteita esittäviä peruslakeja sekä

  • kvantitatiivinen empiria, jossa käsitteitä ja lakeja sovelletaan.

Tämän ohella kussakin vaiheessa kiinnitetään huomiota siihen, millainen on kokeen suhde teoriaan, onko se

  1. primaarinen, empiirisiä merkityksiä luova vai

  2. sekundaarinen, ennusteita testaava koe.

Perushahmottava kokeellisuus on kvalitatiivista. Se merkitsee mielikuvien luomista ja testaamista varten tehtyjä havaintoja ja kokeita. Siksi sen on oltava riittävän laaja-alaista. Esikvantifioivissa kokeissa kiinnitetään huomiota ilmiössä säilyviin ja muuttuviin ominaisuuksiin, mistä ne riippuvat ja miten, miten yhden muuttaminen vaikuttaa toiseen, millaisia riippuvuuksia havaitaan, jne.

Kvantifioiva koe luo ominaisuudesta suureen. Nämä kokeet muodostavat tärkeän osan fysiikan opetuksesta ja siksi niihin pitää kiinnittää erityistä huomiota kokonaisuuksissa.

Kvantitatiivisella tasolla mitataan luonnonilmiöiden ominaisuuksia kuvaavia suureita ja testataan lakeja. Kvantitatiivisissa kokeissa tarvitaan vähintään viisi mittausta, jotta riippuvuuden luonne kävisi ilmi ja kuvaajan piirtäminen olisi mahdollista. Niissä kiinnitetään huomiota systemaattiseen ja tavoitteelliseen muuttujien vakiointiin ja variointiin. Varsinkin kvantifioivissa kokeissa on kiinnitettävä erityistä huomiota kokeen vaatimiin idealisointeihin ja pelkistyksiin sekä niiden toteuttamisen mahdollisuuksiin.

Perinteistä mittausepävarmuuden arviointia tärkeämpää on kiinnittää jo koetta tehtäessä huomiota kokeen onnistumiseen ja onnistumisen edellytyksiin. Tämä tarkoittaa ensi sijassa sitä, että kokeessa tapahtuu juuri se ilmiö, jota halutaan tutkia, eivätkä ilmiötä häiritsevät tekijät ole liian voimakkaita. Vasta toissijaisesti on kysymys mittaustarkkuudesta. Raportissakaan ei edellytetä varsinaista "virhearviointia" vaan selvitystä kokeen onnistumiseen ja tarkkuuteen vaikuttavista tekijöistä ja siitä, miten niitä on kokeen yhteydessä tutkittu.

Pelkkä keittokirjamainen kokeiden suorittaminen ei ole innostavaa. Siksi onkin tärkeää, että kokeen suunnittelussa ja toteutuksessa pyritään tutkimukselliseen otteeseen, ts. tutkitaan, miten eri seikat vaikuttavat kokeen onnistumiseen ja tuloksiin, esimerkiksi millainen vaikutus on koeolosuhteilla, eri laitteilla jne. Tehdyt kokeilut, myös epäonnistuneet, kirjataan raporttiin johtopäätöksineen. Tarkoitus ei niinkään ole harjoitella demonstraatiota tai oppilastyötä tiettyä luokka-astetta varten, vaan paremminkin tutkia kokeen tarjoamia erilaisia mahdollisuuksia opetuksessa. Näitä mahdollisuuksia on hyvä kokeilla omaan opetukseen soveltuvassa muodossa, opettajan yksin tai yhdessä oppilaiden kanssa suorittamana kokeena tai oppilastyönä.

Suunnitelma

Jokaisesta kokonaisuudesta laaditaan ensin suunnitelma. Siitä tulee käydä ilmi, mitä kokeita aiotaan tehdä, osapuilleen millä välineillä, ja ennen kaikkea mitä tarkoitusta kukin koe palvelee.

Osan kokeista suoritus neuvotaan työohjeessa sangen tarkasti. Tällaisista kokeista ei tarvitse mainita suunnitelmassa muuta kuin kertoa koe ja sen merkitys (esim. voiman kvantifiointi, pyörimishitauden perushahmotus sauvan avulla). Osa kokeista taas suunnitellaan itse alusta alkaen. (esimerkiksi: Suunnittele seuraavia vuorovaikutuksia perushahmottavia kokeita: kitka, väliaineen vastus, sähköstaattinen vuorovaikutus, magneettinen vuorovaikutus. Suunnittele aineen sulamislämmön kvantifioiva koe.)

Suunnitelmaan liitetään käsitekartta, josta käy ilmi miten käsitteenmuodostus kokeiden avulla etenee. Käsitekartta laaditaan CmapTools-ohjelmalla.

Suunnitelma saa olla muuten vapaamuotoinen, kunhan se on tarpeeksi selkeä.

Suunnitelma lähetetään ohjaajalle sähköpostitse kommentoitavaksi. Käsitekartta lähetetään mieluiten alkuperäisenä cmap-tiedostona.

Suunnitelma korjataan saadun palautteen mukaisesti. Vain jos ohjaaja on palautteessa käskenyt, suunnitelma toimitetaan ohjaajalle vielä uudelleen lopullista hyväksymistä varten.

Kokeiden suoritus

Kokeita voi tehdä pääsääntöisesti torstaisin klo 12 - 16, jolloin ohjaaja on paikalla neuvomassa. Muinakin aikoina voi työskennellä, mutta tällöin ohjaajat eivät yleensä ehdi auttamaan muuten, kuin korkeintaan neuvomaan missä välineet ovat. Työskentelytilana on pääasiassa opettajalaboratorio A208 ja tarvittaessa perusopintojen työsali A213. Myös muita perus- ja aineopintojen laboratorioita voi hyödyntää, mutta työosastoilla on tietenkin etuoikeus tiloihinsa ja välineisiinsä.

Työpäiväkirjan pitäminen on tarpeellista. Kokeen suoritus ja siihen liittyneet huomionarvoiset näkökohdat kannattaa kirjata välittömästi. Raportin kirjoittaminen lopulliseen muotoon helpottuu näin huomattavasti. Perinteinen muistivihko kelpaa työpäiväkirjaksi edelleen, mutta yhtä hyvin voi käyttää muita mieleisiään dokumentointimenetelmiä, kuten tietokonetekstiä, sanelukonetta, tavallista tai videokameraa, jne.

Työn raportointi

Kustakin kokonaisuudesta kirjoitetaan raportti, jossa esitellään seikkaperäisesti tehdyt kokeet ja niiden tarkoitus suunnitellussa opetuskokonaisuudessa. Kokeisiin liittyvät laitteistot havainnollistetaan kuvilla tai kaavioilla. Mittaustulokset kirjataan selkeästi esimerkiksi taulukon muodossa. Tulokset esitetään myös graafisesti ja johtopäätökset ja tulkinnat perustetaan kuvaajiin, eikä "kaavalla laskettuihin" taulukkoarvoihin.

Oman ideoinnin osuus, itsesuunnitellut kokeet, omaperäinen laitteiston käyttötapa, tulosten havainnollistaminen jne. mainitaan selkeästi raportissa.

Raportissa pitää selkeästi erottaa käsitteenmuodostusta kuvaava osuus muusta sisällöstä, kuten teknisistä huomautuksista. Käsitteenmuodostuksen kuvaus etenee samassa järjestyksessä kuin oppiminen, joten siinä ei esimerkiksi voi käyttää suureita joita ei ole vielä kvantifioitu. Muu osuus voi kuvata muun muassa kokeiden toteutuksen yksityiskohtia tasolla jonka opettaja ymmärtää, ja tällöin ei tarvitse noudattaa käsitehierarkiaa. Tällainen sisältö pitää erottaa käsitteenmuodostuksesta; suositeltavaa on käyttää eri väristä fonttia.

Lähdeluettelo liitetään raportin loppuun.

Raporttiin liitetään myös palautteen perusteella korjattu käsitekartta.

Raportti laaditaan tekstinkäsittely-, julkaisu- tms. ohjelmalla, joko perinteiseksi paperitulostukseen sopivaksi versioksi, tai elektroniseksi julkaisuksi, kuten verkkosivuksi. Tekstissä käytetään täydellisiä lauseita ja hyvää asiakieltä. Väliotsikot jäsentävät testiä. Lähestymistavan tulee näkyä raportista. Kokeita ei pidä esitellä ohjekirjoissa yleiseen tapaan välineitten, kaavojen ja toimenpiteitten ajatuksettomina luetteloina, vaan esityksen tulee välittää lukijalle ensin kokeen tarkoitus ja vasta sitten tarkoitukseen nojautuen työn toteutus.

Raporttiin voi tarpeen mukaan sisällyttää liitteitä, esimerkiksi alkuperäiset mittaustulokset taulukkona. Liitteisiin ei kuitenkaan pidä laittaa sisällön kannalta oleellisia tietoja, niin että lukija joutuisi hyppimään edestakaisin leipätekstin ja liitteiden välillä. Erityisesti koejärjestelyjä havainnollistavat kuvat ja käsitteenmuodostuksen kannalta oleelliset kuvaajat pitää sijoittaa tekstin joukkoon. Raportin oleellinen sisältö pitää välittyä ilman liitteitäkin.

On myös hyvä laatia raportit yleisten luonnontieteellisen tekstin standardien mukaan, koska viimeistään gradua tehdessä tämä tyyli täytyy kuitenkin opetella. Sivut, kappaleet, taulukot, ja kuvat numeroidaan, että niihin olisi kätevämpi viitata. Suureiden tunnukset kirjoitetaan kursiivilla (italics), vektorisuureiden tunnukset joko lihavoidaan (bold) tai käytetään nuolimerkintää. Lausekkeet ladotaan mieluiten tekstinkäsittelyohjelman kaavaeditorilla.

On hyvä yrittää lukea raporttiaan sivullisen silmin kuvitellen, että koe pitäisi toistaa tai että sitä pitäisi soveltaa omassa työssä pelkästään raportissa esitetyn kuvauksen perusteella.

Raportti päätetään lyhyellä työparin oman prosessin kuvauksella . Tämän laatimista helpottamaan on joukko apukysymyksiä .

Raportti toimitetaan ohjaajalle tiedostona mieluiten sähköpostitse. Sopivia tiedostomuotoja ovat ainakin Word, OpenOffice/LibreOffice, ja PDF. Muiden tiedostomuotojen käytöstä kannattaa neuvotella etukäteen.

Työn voi myös tallentaa USB-muistitikulle ja tuoda sillä ohjaajalle, tai toimittaa jonkin pilvipalvelun kautta.

Palautteet, arviointi

Suunnitelmien ja raporttien palautteet lähetetään kurssilaisille sähköpostitse PDF-tiedostoina.

Kurssin suorituksen arviointi perustuu kokonaisuuksien raportteihin. Jokainen raportti arvioidaan kiinnittäen huomiota seuraaviin seikkoihin:

  • lähestymistavan toteutuminen eli kokeiden merkitys kokonaisuuden tavoitteiden kannalta

  • kokeiden toistettavuus raportin perusteella

  • koelaitteistojen havainnollistaminen

  • kvalitatiivisten kokeiden kattavuus

  • kvantitatiivisen kokeen mittaukset ja tulostenkäsittely, erityisesti taulukoiden ja graafisen esityksen tarkoituksenmukainen käyttö tulosten tulkinnassa

  • kokeiden vaatimat idealisoinnit, pelkistykset ja niiden toteuttamisen mahdollisuudet

  • oma ideointi

  • raportin kieliasu, ja jossain määrin myös ulkoasu

  • käsitekartta

  • parin työprosessin kuvaus

Kokonaisarvioon vaikuttaa myös kurssin aikana tapahtunut huomattava edistyminen.